Pieniä iloja

Torstaisen aamun pt-possu-ruikutuksen jälkeen jotain ilmeisesti niksahti kohdilleen korvien välissä. Olen siitä alkaen syönyt superdieetin ensimmäisen viikon mukaan ja on mennyt suht helposti. Eilen teki tiukkaa kun muksut mussuttivat namipäivän herkkujaan ja poika leipoi pullaa. Lisäksi tiesin anoppilassa odottavan liudan kahvipöydän antimia isänpäivän kunniaksi. Kaikista noista selvisin :) muuttamalla omaa ajattelua ja kääntämällä sen positiiviseksi. Mieli alkaa taas olemaan vahvempi, oma itsensä. En kuitenkaan uskalla sen rajoja kokeilla vaan edelleen olen ottanut suht rennosti.
Eväitä olen väsäillyt iltaisin valmiiksi seuraavaa päivää varten. Joskus sekin rassaa, jatkuva ruokien väsääminen, ja rakas mieheni lupasi autella mua niissä hommissa <3 Poitsukin ihasteli eväitäni eräänä iltana ja olisi halunnut syödäkin ne, kun ei saanut niin käski äitinsä kuvata ne.

"Äiti, ota niistä kuva!"
Tässä siis aamupala, lounas ja välipala.

Alla oleva kuva vaa'alta on otettu 3.11. Karuja lukemia. Tänä aamuna vaaka näytti 59,8 kg :) Jos pudotus jatkuu samaa tahtia niin turha ottaa superdieetin seuraavia viikkoja käyttöön.

Paino 3.11.2012

Työmatkat olen edelleen kävellyt, kaksi kertaa olen tullut kotimatkan bussilla. Toisella kertaa oli iltavuoro + nälkä = äkkiä kotiin päivälliselle ja toisella kertaa kantamuksia kiitettävästi. Ensi viikolla tsempataan ja koitan kävellä kaikki työmatkat. Juoksu "kummittelee" mielessä ja kävinkin tänään esikoisen kanssa pienellä juoksulenkillä. Matkaa tuli 3,5 km ja aikaa meni 22 min. Pidempään en uskaltanut tauon jälkeen juosta. Tuossakin oli jo tekemisen makua kun poitsu veteli omaa vauhtiaan 50-100m edellä. Tästä hissuksiin lisätään matkaa :) Pikkusen houkuttelisi Runner's high:n juoksukoulu alkuvuodesta, mutta ehkä parempi olla osallistumatta ettei muutu taas suorittamiseksi. Vai?