Tässä alkaa jo tosissaan harmittamaan kun on kolmatta viikkoa sairaana tai puolikuntoinen. Ensin pari viikkoa flunssa ja poskiontelotulehdus ja nyt vatsa tauti. Mä niin kaipaisin jo lenkille. Taitaa jäädä haaveeksi saavuttaa suht hyvä juoksukunto ennen HCR:ia. Kyllä mä varmaan sinnillä sen puolikkaan vedän, mutta onko se sitten hyväksi kropalle? No ei varmaan. Ehkä mielummin aloittaisin harjoittelun kevyesti uudestaan kunhan paranen ja katson kesälle jonkun toisen puolimaran. Sosiaalinen paine on vaan kova. Ollaan kaverin kanssa nimittäin Lady Linen ja Herbinan järjestämässä juoksukoulussa joka tähtää juuri tuonne HCR:iin eikä sitä haluaisi jättää kesken. Kaverikin yrittää tsempata ettei nyt luovuteta, mut mua oikeesti pelottaa ettei jalat kestä. meinaan aika reippaasti saa seuraavan kuukauden juosta et kunto nousis edes liki vaadittavaa. Ensi lauantaina olisi personal trainerin kanssa treffit. Mennään miehen kanssa opettelemaan saliohjelman oikeat tekniikat. Toivottavasti olen jo silloin kunnossa.
Ruokailut sain flunssan ajan syötyä ohjeen mukaan, samoin nyt vielä maanantaina vaikka betonimylly veivasi jo silloin vatsassa. Tiistaina uppos enää aamupuuro ja sit onkin hörpitty vain gefilusmehua.
Sairastelut ovatkin yksi syy itsestä huolehtimiseen. Pysyy pöpötkin loitommalla kun on paremmassa kunnossa. Ja toki sitten motivaattorina toimii myös sukurasitteet kuten diabetes, alzheimer... Jostakin luin, että vyötärölihavuus olisi yksi tekijä mm. juuri alzheimerin taudissa. Pelottavaa. Isälläni on tänä talvena todettu tuo muistisairaus ja häntä seuratessani olen alkanut pelkäämään sairastuvani itsekin vanhempana. Vaikkei isäkään niin vanha vielä ole, vasta 65v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti