Viikko sitten alkoi töissä silmät kutisemaan ja punoittamaan, kotiin tullessa tyttö jo vitsaili onko joku lapsista töissä motannut minua silmään. Keskiviikkona herätessä silmä oli kutakuinkin ummessa. Eikun työterveyslääkäriin. Sain ajan vielä H:lle, josta olen kovasti pitänyt lääkärinä. Päätin rohkaistua ja puhua samalla myös viime viikkojen fiiliksestä. Tässä kohtaa meni metsään. Silmätulehdus oli selkeä - viikon kuuri tippoja. Olosta puhuessa H:a kiinnosti vain edellisen masennukseen sairastumiskerran lääkitys, mitä ja kuinka vahvaa (kirjoitti sitten samat reseptille). Ei mitään muita kysymyksiä. Välissä toinen lääkäri paukkasi ovesta sisään kysymään tukea toisen potilaan M1-lähetteelle. Kerroin H:lle työkuvioista ja mm. miehen useista työmatkoista, josta kysyi vain: "eikö ole mukava kun mies on matkoilla ja tuo tuliaisia?" WTF?! Kuinkahan ne tuliaiset arkeen auttaa? Paitsi suklaa ;) Lopulta sain reseptin kouraan ja "koita jaksaa, tule kuukauden päästä uudelleen jos tarvitsee" toivotukset. Olin aika halolla päähän lyöty.
Ennen lääkärille menoa tein netissä BDI-testin ja sain melko korkeat pisteet. Tätä ei lääkäri kommentoinut mitenkään. Testi (löytyy monilta sivuilta) ja lisätietoa.
Töistä pois jäämiseen on himalajan korkuinen kynnys. Olen maanantaina siirtymässä erityisryhmästä pois takaisin pienten ryhmään. Tämä osittain oma toive. En haluaisi heitä jättää pulaan. Tuossa ryhmässä aloitti uusi aikuinen elokuun puolivälissä ja hän nyt lähtee lähemmäs kotiaan töihin, minä hänen tilalleen. Jos nyt jään töistä pois, siihen ehkä saadaan sijainen joka on taas uusi ihminen lapsille ja joudutaan opettamaan ryhmän tavoille. Toisekseen tiedän mikä supina ja kuhina työpaikalla on heti kun jollain on kolmea päivää pidempi saikku varsinkin jossei ole ollut päällepäin selkeästi sairas. Aika helposti tulee leima otsaan.
Pieni loma on luvassa viikonloppuna kun lähden vanhan työpaikan porukan mukaan vierumäelle mökkeilemään. Luvassa hyvää ruokaa ja seuraa. Perjantai on jo vapaapäivä ja lähtö puolilta päivin.
P.s. Lite näkyy tällä hetkellä päivissäni vain aamupuuron ja välipalarahkan muodossa.
1 kommentti:
Voimia! Samanlaista taustaa myös täällä psyykkisen puolen osalta. Onneksi yksi lääkäri menneisyydessä hoksasi siirtää asioiden hoidon oikeille ihmisille beetasalpaajien ja muiden lääkkeiden määräämisen sijaan. Toisen lääkärin pakeille vaan, jos vähääkään siltä tuntuu.
Ja eiköhän sitä Litee ehdi jatkaa vielä moneen kertaan. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Lähetä kommentti