Olen unohtanut vallan mainita, että kävin alkukuusta verikokeissa joista selvisi arvojen olevan kaikinpuolin kunnossa. Kokonaiskolesteroli oli 3,5. HDL eli se hyvä 2,2 ja LDL (huono) 1,11. Sydänliiton sivuilla viitearvot on seuraavat: Kokonaiskolesteroli alle 5,0 mmol/l, LDL-kolesteroli alle 3,0 mmol/l, HDL-kolesteroli yli 1,0 mmol/l. Kilpirauhaskoe eli S-TSH oli 1,03. Kilpirauhanen-sivujen mukaan Viitearvot: 0,4 – 4,0 mU/l. Työterveyshoitajan mukaan yläraja olisi 3,6. Jokatapauksessa hyvässä keskiarvossa mennään. 

Maanantai ja tiistai menivät suht hyvissä tunnelmissa. Olen käynyt molempina päivinä lenkillä, maanantaina jopa juoksin rapiat 4 km. Tänään on taas huono päivä tai aamuhan se vasta on mutta silti. Työt ahdistaa, tiedän että siellä mennään vajaalla miehityksellä ja töihin palatessa saan niskaan sen kaiken kuinka ei oo ollu sijaista ja on joutunu tekemään niin ja niin paljon sitä työvuoroa ja on raskasta ja rankkaa. Yritä nyt siinä sitten ehdottaa työvuorojen vaihtoa ja mahdollista vapaapäivää lasten ja omien lääkäri ym reissujen takia. Argh... Pomolle pitäisi ilmoittaa, et hei olenpas sitten jossain kohtaa vähintään neljä viikkoa pois kun pääsin leikkaukseen. Jotenkin tuokin vaikuttaa omaantuntoon, että pakko mennä nyt takas töihin oli mikä oli koska sairaslomaa on enivei jossain vaiheessa tulossa. Noh pelkkä ajatuskin saa rytmihäiriöt päälle ja vatsa tuntuu kääntyvän nurinniskoin. Sama juttu huomista lääkäriä miettiessä mitä mä sille sanon? Sori vaan mä nyt meen töihin kun on vähän muuttuvia tekijöitä. Kaupassa voin käydä rauhassa yksin, mutta heti kun meitä on useampi niin alkaa ahistamaan. Näitä on enempikin. Suoriudun kuitenkin kaikesta kun pakotan itseni muttei se tunnu normaalilta. Hirviän ristiriitaisia tunteita siis.

Kotona sain keittiökiellon. Kuten faceenkin päivitin: "Mie en saa tiskata, mie en saa pyyhkiä pöytiä, mie en saa tehä ruokaa, mie en saa koskee tiskikoneeseen, mie en saa lakasta leivänmuruja, mie en saa tehä keittiössä mittään." Juu, ihan sikahelppoa tälläselle keittiötarkkikselle :) Poitsun kanssa käytiin eilen puheterapeutilla ja häneltä tuli vinkkiä käyttää kuvia muistin tukemisena. Eli esim ruokapäydässä voisi olla kuva istumisesta ja syömisestä jotka muistuttavat kuinka pöydässä toimitaan. Poitsu olikin innolla mukana valitsemassa ja printtaamassa papunetistä kuvia. Katsotaan miten lähtee toimimaan. Tavallaan helpottavaa kun on keinoja arjen toiminnnan tukemiseksi. Toisaalta odotan kovin ja pelkäänkin päiväkotiin seuraamaan tulevaa keltoa. Vaikka kaikki tämä on tuttua oman työni kautta, silti niin vierasta ja pelottavaa oman lapsen kohdalla.  

Mies sytytti mulle takan töihin lähtiessään <3 josko sitä kohentelisin ja istuisin kupposen kanssa ompelemaan.