Miltä nyt tuntuu?

Ohhoh, lukijoita on tullut lisää. Tervetuloa :)

Edellisen postauksen kommenteissa kysyttiin miltä nyt tuntuu? Hankala sanoa, toisinaan aika sekavalta. Varmaan samanlainen juttu kun ylipainoinen laihduttaa paljon eikä itse näe sitä muutosta. Pää ei pysy mukana. Silti en ainuttakaan kertaa ole katunut leikkaukseen menoa.

Vaatii vielä työtä...

Ajoittain pelottaa, että itse mokaan ja syön pömppiksen takaisin. Etenkin nyt kun on sairaslomalla eikä vielä oikein pysty liikkumaan normaalisti. Kävelyillä saa käydä tuntemusten mukaan ja suunnittelinkin ensi viikolla ulkoilevani sillä aikaa kun vauhtiviikarit on päiväkodissa. Tällä viikolla olen kahdesti käynyt kävelyllä kyläkaupalle. Hitaasti, mutta varmasti etiäpäin.

Salille ja lenkille on kova kaipuu. Miten se nouseekin pintaan silloin kun liikkuminen kielletään? Ei vahingossakaan silloin kun laiskottaa. Höh. Laser Tilkan sivuilta luin seuraavaa:

"Kävellä saat vapaasti, mutta ponnisteleminen ja varsinkin suorien vatsalihasten käyttö on kiellettyä kuuden viikon ajan, ja sen jälkeen lihaksia rasitetaan asteittain enemmän, ei yhtäkkiä. Syviä vatsalihaksia voit vapaasti treenata vetämällä napaa sisäänpäin. Suorien vatsalihasten treenin voit aloittaa vasta 6 kk leikkauksesta."

Täytyy kyllä sanoa, että tuo syvien treenaaminen napaa sisäänpäin vetämällä saa ainakin tällä hetkellä koko vatsan kramppiin. Joo, oli pakko kokeilla.. Täytyy Jorvista kysellä tarkemmin miten salitreenin kanssa, crossarin käyttö jne. Kaikki tärähdyksiä aiheuttava liikunta ei ole hyväksi paranemiselle. Huomenna onkin haavahoitajalle aamusta aika ja häneltä yritän kysellä. Napatikit poistetaan ja isosta haavasta haavateippi. Mies mittasi haavan pituudeksi 35 cm. Myöhemmin poistetun dreeniletkun reikä ei oikein tahdo kokonaan rupeutua, saavat sitäkin katsoa. Tulehdusoireita siinä ei kuitenkaan ole.