Reilu viikko sitten pillitin miehelle syömisiäni ja sen hallitsemattomuutta. Olin valmis tekemään mitä vaan. Noh, sain "käskyn" pitää ruokapäiväkirjaa. Ok, sitä on tehty. Ekat kuusi päivää meni ihan jees. Tiukkaa ja tuskaa teki ja tekee edelleen. Maanantaina koitti töihinpaluu puolentoista kuukauden saikun jälkeen ja vastassa oli täysi lapsiryhmä sekä omat tiimikaverit pois töistä koko viikon. Varmaan aika selvää, että mehut on loppu. Ja syömiset alkaa leviämään käsiin vaikka kuinka haluais muuta. Pohdin jo ilmoittautumista superdieettiin tai liteen jotka kohta alkavat. Bodycampkin alkaa tuntua vaihtoehdolta.
Janika kirjoitti niiiiiin tuttua tekstiä
bloggauksessaan. Korvien välistä on paljon kiinni mutta mulla siellä tuntuu humisevan vaan tyhjää. Mistä saisi sen flown, innon, halun ja motivaation löydettyä? Ukkokulta kyllä tsemppaa, kyselee miten menee jne mutta minä itse olen hakoteillä. Liikkunut en ole. Onko se siitä? Salillekaan ei vielä saa ainakaan mitään raskasta nostelua mennä tekemään.
Noh, lähden töihin etten ala rapistelemaan leipäpussia....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti