Kaksi vuotta sitten painoin kesäkuun puolivälissä 55,7 kg. Aivan käsittämätöntä ja siitäkin käytiin about kilo alempana. Silloin oli fiilis ja flow ja kaikki. Tällä hetkellä ollaan 8 kg tuon yläpuolella, jumissa. En vaan keksi mikä silloin oli The Juttu mikä sai aikaan tuon kaiken. Paino on sahannut kuudenkympin paremmalla puolella vuosia, pahimmoillaan hiukan yli 70 kg. Huomaan käyväni usein vaatekaapilla vain sulkeakseni sen ja todetakseni ettei siellä ole mitään mitä päälle mahtuisi. Tai mahtuu kun tunkee, mutta miltä se sitten näyttää. Tai selaan nettikauppojen sivuja löytääkseni pojan ensi kesän rippijuhliin juhlamekon. Löytyy joo, mammavaateosastolta. Mulla on omassa vaatekaapissa ylähylly tupaten täynnä -neverever- vaatteita. Mm. O.I.S:n farkkuhame kokoa 36 jota pidin kesällä 2012. Samaa kokoa taitaa olla yhdet farkutkin. Mitä teen minä? Menen ja kaivan likaiset ja rikkinäiset verkkarit pyykkikorin reunalta. Iiihhana suomalainen muija!
No sen olen tässä oppinut, että mulle tuo vaa'an lukema on hirveän tärkeä motivaattori/tsemppari. Kun se lukema laskee; fiilis nousee. Kun lukema jumittaa tai nousee hiukankin niin läskipeikko nostaa päätään ja heittää ainakin toisen hanskan tiskiin, et paskaaks tässä yrittää kun mitään ei tapahdu. Eikö ookkin järkevää??? Tykkään joo treenata salilla ja mukavan lihaksikas, sporttinen kroppa on tosi jees mut mä oon niin malttamaton ja ja ja ja..
Joko avauduin riittävästi?
Viime viikon treenit. Jäi yhden vajaaksi aerobisen osalta. Alkuviikko oli hullunmyllyä illat kaupassa ramppaamista, keskiviikkona hajos pakka kun isän vointi taas heikkeni ja tyydyin koiralenkkiin ja torstaina käväisin Helsingissä Tuulia moikkaa. Tehtiin tehtävä siitä missä olen nyt, missä haluan olla ja missä en halua olla. Valaisi kyllä hyvin kuinka tässä kiivetään puuta ylöspäin. Ainakin uskon, että ylöspäin mennään.
Perjantaina jalkatreenissä vanha ongelma, polvi, varoitteli taas. teen jonkin liikkeen väärin/huonosti ja se on sit siinä. Eilinen päivä oli jo vaikea kävelläkin. Särkyä ei kokoaikaa ole, mutta liikuttaminen tekee kipeää ja polvi tuntuu tukkoiselta, turvonneelta. Josko se tuosta levolla menisi. Tämä viikko on lomaa ja toivoisin pääseväni kunnolla liikkeelle. Huomenna piti olla Tuulin kanssa treenitkin Tervasaaressa, mutta ei tällä koivella vedetä. Eilenkin tein salilla omia sovelluksia käsi- ja jalkapäivästä.
Jos tästä lähtisi aamupuuron keittoon, hyvä ruoka parempi mieli ;)
2 kommenttia:
Tuo on ihme juttu tuo flow, välillä sitä on ja välillä sitä ei todellakaan ole.. mä niin tiedän, mistä sä puhut! Oletko muuten harkinnut sitä, että et kävisi puntarilla lainkaan? Itselläni suurin syy (blogin kirjoittamisen lisäksi) ruokavaliossa pysymiseen on ollut se, että en ole stressannut siitä, laskeeko paino, tai miten nopeasti se laskee. Paino kun todennäköisesti ei ole juurikaan laskenut, mutta muita positiivisia muutoksia olen kropassani havainnut - ne ovat sitten motivoineet jatkamaan.
Tsemppiä!
Olenhan mä tuota vaa'attomuuttakin kokeillut, mutta tuntui että silloin varsinkaan millään ei ole mitään väliä. Painonseuranta pitää edes sen pikkusen verran ruodussa ettei mopo vallan keuli menemään.
Lähetä kommentti