Sivut

torstai 10. huhtikuuta 2014

YOLO

YOLO: You only live once, elät vain kerran; käytetään merkityksessä “ihan sama” tai ”ei mitään väliä”; 
selitys, joka annetaan, kun on jotenkin tyritty.

Kulunut viikko on ollut aika "yolo"a elämäntaparempan suhteen. Vaikka olisi mikä treenisoppari tms päällä niin se ei poista sitä etteikö elämässä kokoajan tapahtuisi. Tässä on viikon sisään tullut kolme ikävää juttua lähipiiriin. Ensin joutui ukko leikkausjonoon, viikonloppuna lähisukulainen sai jo elämänsä toisen sydänkohtauksen (ikää himpun yli 40v) ja maanantaina oma isä joutui sairaalaan kaaduttuaan ja lonkasta löytyi murtuma. En todellakaan ole jaksanut asetella mitään huhtikuun tavoitteita tahi muitakaan. 

Kuitenkaan tämä "yolo" ei ole ollutkaan niin paha kuin itse luulin. Näin itseni vanhassa valossa. Paino on pysynyt samoissa lukemissa vaikka on yritetty lisätä pikkusen hiilareita koneeseen. Aamupalalla toisinaan puuroa, lounaalle riisä tai pastaa, treenin jälkeen real-palaa. Treenit on sujunut tavoitteiden mukaan elli 3 krt/vko. Viime viikon treenit oli 2x salia ja 2x kotitreeniä teinin kera. Kotitreeni on siis sovellus vanhasta fitfarmin ohjelmasta, kun yritin väsätä treeni-intoiselle pojalle ohjelmaa jossa ei liiaksi painojen kanssa vielä hilluta. Syntyi keppipainotteinen treeni. Vihdoin löytyi joku joka valittaa treenatessa enemmän kuin minä :D Tää on passeli vaihtoehto kun ei pääse salille muutamaan päivään ukon reissujen tms takia. Sunnuntain jalkatreeni oli ihan huippu :) rauta sai kyytiä ja painojakin lisäilin lähes jokaiseen liikkeeseen.  Ehkä sittenkin olen oppinut jotain. Ja iso kiitos Tuulille joka jaksaa tsempata <3   

Yöunet on vielä heikoilla kantimilla. Siihen on otettu nyt avuksi tuplamagnesium iltaan ja eilen treenin jälkein hiilari-iltapala sai nukkumaan kuin murmeli kunnes ukon herätys soi 4.30, lähti vaihteeksi reissulle. Blaah. Eiköhän ne unet sieltä palaa kun arki rauhoittuu ja stressitaso laskee. Kunnon pitkät aamuaerobiset olis vielä kiva saada käyntiin itsensä virkistämiseksi ja aineenvaihdunnalle potkuksi sekä toki tuolle virtapiikkikoiralle. 

Loppuun Nicolen sanat napsastuna facesta.
Ja hei, ens viikon jälkeen on taas viikko lomaa! :)

2 kommenttia:

Janika kirjoitti...

Jaksamista! <3 Välillä tuntuu tosiaan, että elämä kolhii ihan tosissaan. Jossain vaiheessa kuitenkin sen on käännyttävä toiseenkin suuntaan, joten pakko sieltä on jotain hyvääkin ilmaantua! :)

Sanna kirjoitti...

Kiitos Janika, näin mäkin aattelen. Työkaveri sanoo, että paskan määrä on aina vakio. Ja että samassa suhteessa tulee hyvääkin.