Parin päivän pelastukset

Sade, kaatosade, herätti ajatuksen salille paluusta. Työpäivä kokonaan sisätiloissa saa aikaan pakottavan tarpeen päästä ulos kun normisäällä ulkoillaan töissä vähintään 1,5h/pvä.  Kyselin mieheltä hintoja kun hän siellä "meidän" salilla säännöllisesti käy. Noh, alkoi kummiskin pihistyttämään ja totesin. että no can do ja anti olla, minä lenkkeilen sateessa. Kotiin tullessa mies oli sitten käynyt lataamassa mun salikortille 10 käyntikertaa :) Pelasti päivän. En kuitenkaan lähtenyt heti salille korvaamaan juoksulenkkiä. Sade taukosi juuri sopivasti ja pääsin kevyelle maanantaihölkälle.

Tiistai alkoi yhtä sateisena ja harmaana. Pimeässä pyörällä töihin. Pelkkä harmauskin väsytti ja siihen vielä aamuvuoro sekä ajatus toisesta sisäpäivästä. Huoh ja Zzz zzz... Mieliteothan ne heräsi. Olen huomannut, että väsyneenä yritän tankata energiaa syömällä. Nyt tiedostan sen ja sinnittelinkin aamupäivän hienosti. Vettä vaan koneeseen. Lounaan lähestyessä nälkä alkoi jo vaivata ja keittiöstä leijui ihana broilerpastavuoan tuoksu. Aika valmista kauraa siinä kohtaa lappaamaan lautaselle ylimääräisiä kauhallisia. Onneksi satuin vilkaisemaan puhelimeen ja sähköpostissa oli tarkistettavana anonyymin lähettämä kommentti edelliseen postaukseeni. Pelasti päivän. En mättänyt kupua broiskupastaa täyteen :) Kiitos sinulle anonyymi tsempeistä :) Illalla vielä nykäsin vatsa-selkätreeniä läppäriltä kun natiaiset katselivat pikku kakkosta. 

Lopuksi vielä takkatuli roihuamaan.