Kokonaisvaltainen projekti

Eräs fitfarmin kautta tutuksi tullut henkilö, jota arvostan kovasti, kirjoitti näin:

"Kyseessä täytyy olla kokonaisvaltainen projekti, joka pitää sisällään koko persoonan."

"Et tule koskaan olemaan onnellinen ulkoisen ruumiinkuvan muuttamisen jälkeen - jos elämäntapamuutos jää vain siihen."

Nämä lauseet puhuttelivat minua tänään. Olen tuijottanut liikaa napaani, kirjaimellisesti. Yksi asia on täyttänyt mieleni kokonaan ja olen unohtanut kaiken muun mistä elämäntaparemontissa on kyse: henkisestä hyvinvoinnista, jaksamisesta, terveellisestä ja pitkästä elämästä.

Lauantain kaffetauko :)

Kulunut viikko on mennyt (taas) penkin alle. Maanantaina olin vuosisadan pahimmalla tuulella ja valitin miehellenikin kaikesta maan ja taivaan välillä. Päätin höllätä hieman dieetin suhteen. Mitä nyt yksi hapankorppu välipalarahkan kanssa tai banaani iltapalarahkassa jne jos kerran mieli on parempi. No nyt voitte vetää yli tuon hieman sanan.. Seuraavana päivänä meni raparperipiirakkaa valehtelematta puoli piirakkavuoallista. Keskiviikkona tortillasipsejä, onneksi oli pieni pussi jonka mies osti pyynnöstäni. Taisi testata minua syönkö ne ja minähän söin. Älä muru enää osta mitään mitä ei listalle kuulu vaikka pyytäisin ;)
Loppuviikon olen yrittänyt tsempata ja syödä fiksummin eli ei kaikkea mikä on purtavaa. Päivät meneekin ok, listan mukaan, mutta illat... huoh... SitäTätäTotaNäitä ja Noita. Lähtee ihan käsistä. Päivisin on riittänyt hommaa ulkona, ollaan rakennettu roskakatosta, hiottu kuistin kaiteita, öljytty kuistin lattia yms. Illalla kaikki pysähtyy ja minähän en osaa olla paikallaan. Silloin hyppään keittiössä :( Lenkille en ole päässyt jalkapohjassa vaivaavan luupiikin (?) vuoksi. Salillakaan en ole tällä viikolla käynyt kun tuo remonttitouhu vie mehut tyystin. Stressiä aiheuttaa myös loman loppuminen, näen painajaisia työkavereiden karikatyyreistä, joissa korostuu kaikki ilkeä, voimakkaat luonteenpiirteet ja ulkomuodot. Mulla vaihtuu hommat alle 3-vuotiaiden lintukodosta 3-6v erityisryhmään. Yritän ajatella asiaa positiivisesti, mulla on siinä tosi kivat työkaverit ja isompia taitavampia, omatoimisempia lapsia joiden kanssa voi tehdä vaikka mitä. Mutta myös niitä erityislapsia, osa haastavampia. Jaksanko minä sitä? Kotona on viisi omaa lasta, teini-ikäistä ja uhmaikäistä. Miehellä tiukka työaikataulu reissuineen syksyn. Ratkaistavana on työvuorojen sovittelu omien lasten päiväkotiin viemiseksi ja hakemiseksi, harrastusten aikatauluttaminen ja suunnittelu (esikoisen ja omat), siinä välissä vielä ruoat, pyykit..



  Jottei nyt vallan mene ruikuttamiseksi niin kerrottakoon toisesta mahtavasta tyypistä, jonka positiivisuutta, iloista elämänasennetta ja rentoa menoa ihailen. Nimittäin Erica :) Hänen blogia lukiessa tulee aina hyvälle mielelle ja saa potkua omaan menoon. Ihana!

Huomenna lähdetään muutaman SD extralaisen kanssa Tampereelle fitfarmin järjestämille treffeille. On Bullia, Varpua, Juttaa, Godzillaa.. Huisi päivä luvassa :) ja varmasti sitä motivaatiopotkuakin. Siitä lisää sitten myöhemmin. Ja Body Actionin pakettikin on jo matkalla :)