Kulunut viikko on jälleen kerran ollut taistelua. Vanha minä vs elämäntaparemppa-mutsi. Taistelua johtava osapuoli tuntuu vaihtuvan minuutin välein. Maanantai ja tiistai oli todella tiukkoja, itkupotkuraivarit oli hyvin liki. Laitoin Tuulillekin mailia, että nyt ei mee niinku strömsöössä. Syyksi epäilin sitä, että oon taas jokusen aikaa vetänyt tosi vähillä hiilareilla ja kroppa/mieli huutaa tankkausta. No, sainkin luvan tankata ja keskiviikkona söin, söin.
Torstai aamuna painelin salille tarmoa täynnä jo ennen kuutta. Silti en ollut salil eka, mut enpä ollut vikakaan. Salilta kotio suihkuun, aamupalaa nassuun ja pikku natiaisten päiväkodin kautta omaan duuniin. Hyvä päivä kaikenkaikkiaan vaikka menikin hermo poikien aamuvetkutteluun ja toinen meinasi myöhästyä retkeltä.
Perjantai ei sitten enää olekaan sujunut yhtä näppärästi. Mieli tahtoo syödä ihan mitä vaan. Yritetty sinnitellä, töissä otin salaatin kaveriksi hiukan muussia silläkin uhalla että tiedän vatsani siitä kipeytyvän. Välipalalla meni näkkäriä. Kotiin päästyä otinkin sitten vain uuniomena skyriä ja tummaa suklaata barley cupin kanssa. Muksut sai toiveruokaa; ranskalaisia ja lihapullia. Byäääh!
Väsymys on painanut koko viikon. Olisko univelkaa viime viikonlopun keikkareissusta. Lisäksi tuo koirariiviö herättää joka aamu viiden jälkeen viimeistään. Ja sitten taas illat venyy melkein pakosta kun pitää valmistella seuraavan päivän eväät ja laittaa muksuille kamppeet valmiiksi. Tiedän tarvitsevani vähintään 8 tunnin unet per yö, toteutus on vaan hankalempaa. Tämän viikon reseptillä ei paino putoa ja sekin stressaa lisää.
Onneksi siis ONNEKSI mennään huomenna kuuntelemaan Juttaa :) josko sieltä saisi taas hieman potkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti