Sain ajan Terveystalosta plastiikkakirurgille (omg!) heinäkuun 20. päivä. Pitkä kuukausi edessä. Ja tämä käynti on siis vain sitä varten, että erikoislääkäri tarkastaa tilanteen ja onko mitään tehtävissä ja jos on niin pääsenkö julkiselle puolelle hoitoon. Yksityiselle ei ole varaa. Sitten saan mahdollisen lähetteen julkiselle ja siellä taas tehdään uusia päätöksiä. Jos hyvin käy, pääsen hoitoon. Jos huonosti... tilanne pysyy samana. Minun on opeteltava hyväksymään pömppikseni, jos en siihen pysty pelkään sairastuvani uudestaan masennukseen. Jälkimmäisessä tilanteessa selkävaivat jatkuvat ja varmasti vaikuttavat työhönikin pidemmän päälle.
Kaksi päivää söin pahaan olooni, nyt olen toista päivää taas ruodussa. En mä niitä pudotettuja kiloja kuitenkaan takaisin halua :) Eilen illalla uhmasin jopa Bullin liikuntakieltoa ja kävin puolen tunnin juoksulenkillä. Se vaan on niin hyvä keino nollata ajatuksia ja irrottautua arjesta. Hyötyliikuntaa on muuten tullut harrastettua pihalla. Kaivettu kukkia ja pensaita paikoilleen, kannettu multasäkkejä, rakennettu istutuslaatikoita ja maalattu varastoa. Mukavia pikku hommia :)
2 kommenttia:
Ei ihan niin positiivisia nuo lääkärin uutiset,mutta onneksi vielä toivoa on. Pidetään peukkuja että plastikkakirurgi pystyisi kertomaan jotain hyviä uutisia.
Tuo on varmasti ikävä takaisku kaiken sen kovan työn jälkeen mitä olet tehnyt, mutta toivottavasti mieli pysyy positiivisena kuitenkin. Kaikesta huolimatta olet niin paljon paremmassa kunnossa kun ennen. Masennus on ikävä pikkusisko joka istuu olkapäällä pitkään vielä parantumisen jälkeenkin ja kolkuttelee takaraivossa kun elämä potkii päähän. Saman kokeneena tiedän että jälkeen jää "pelko" siitä sairastuuko joskus vielä uudelleen. Mutta ei annata periksi, kaikki nämä kivet ja karikot kun selätetään niin ollaan taas paljon paljon vahvempia.
Tsemppiä roppakaupalla!
Kiitos Maria :) kyllä tästä ylös taas noustaan vaikka asia vaivaakin mieltä monta kertaa päivässä.
Lähetä kommentti